perjantai 28. helmikuuta 2014

Mihin museo tarvitsee seiniä?

Suomen museoliitto sai viime vuonna päätökseen Seinätön museo 1.0 -pilottihankkeen, jonka on tarkoitus jatkua tänä keväänä uusilla museoreiteillä. Hankkeessa on kehitetty mobiilisovelluksia yhteistyössä eri museoiden kanssa. Tarkoitus on tutustua museokohteeseen oman puhelimen avulla. Käytännössä reitti koostuu kartasta, jossa on eri kohteita, ja kohdetta klikkaamalla saat siitä lisätietoa. Vastaavanlaisia hankkeita museomaailmassa puuhataan paljon, ja etenkin kulttuuriperinnön julkituomisen ja arvostamisen suhteen tällaiset ohjelmat ovat todella käyttökelpoisia. Seinättömän museon reiteillä on nähtävissä esimerkiksi vanhoja kuvia tapahtumapaikasta. Eikä vastaavanlaisen sovelluksen tekemiseen tarvita välttämättä älypuhelinta ja koodaria, vaan vastaavantyyppisen voi toteuttaa myös paperilla. Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut on jo vuosia julkaissut Kulttuuriraitteja, vaikka niihin sisältyvä tietomäärä onkin mobiilisovellusta pienempi.

Museo voi olla näinkin pieni, vaikka tämä menee kuriositeettikategoriaan niin kokonsa kuin sisältönsäkin puolesta. Minimuseo sisältää niin muumion käärinliinaa kuin dinosauruksen kakkaa. Lisätietoja.

Museomaailman trendinä tuntuukin olevan sekä kävijämäärän kasvattaminen sekä museon tuominen ihmisten luo. Museo ei ole pelkkä paikka, mihin mennään, vaan museo voi myös tulla puhelimeesi, työpaikallesi tai vaikka kotiisi. Viime aikoina monessakin museossa on puuhattu liikkuvia matkalaukkumuseoita, joita on helppo esitellä vaikka koululuokille, ikäihmisille tai mielenterveyskuntoutujille. Vuosi sitten julkaistussa Museo-lehdessä (2/2013) elokuvaohjaaja Timo Vuorensola ehdotti Ravintolapäivän tapaista Museopäivää:

"Rakennetaan pop-up-museotapahtuma, vähän kuin ravintolapäivä. Jokaisella on mahdollisuus luoda oma "museo" - järjestää itselleen tärkeitä asioita näytille joko ulos, tai kotiinsa, ja järjestää kierros yleisesti kenties vähemmän merkittävän, mutta itselle sitäkin tärkeämmän aiheen ympärillä. Oikeat museot osallistuisivat tapahtumaan toteuttamalla omia, pieniä pop up -näyttelyitä myös museomiljöönsä ulkopuolelle."

Tällä saataisiin ainakin niitä tavallisten ihmisten tavallisia tarinoita esille! Ravintolapäivän suosioon perustuen Museopäivästäkin voisi tulla aikamoinen hitti.

Miksi museon sitten pitäisi laajentua seiniensä ulkopuolelle? Tärkein syy on saavutettavuus. Yhteinen kulttuuriperintö on yhteistä, ja silloin se täytyy tuoda mahdollisimman monen ulottuville. Suuret galleriat ja tunnetuimmat museotkin esittelevät teoksiaan mobiilisovelluksilla, mikä tukee sekä matkustamaan kykenemätöntä että paikan päällä käynyttäkin. Kuusi parhaaksi rankattua kansainvälistä sovellusta löytyy täältä. Toinen syy on museon edustaman alan tuominen lähelle tavallisen ihmisen elämää. Historia ei ole vain vanhoja esineitä vitriinissä, vaan jatkuvasti ympärillämme ja nähtävissä jokapäiväisten kävelyreittien varrella. Taidetta ei ole vain galleriassa tai museossa, vaan jakokaapeissa, julkisissa tiloissa ja puistoissa. Ymmärtämällä ympäristöämme osaamme myös arvostaa sitä paremmin.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Kansainvälinen museolaulu

Edellisestä blogauksesta innostuneena päätin tuupata tämänkin hengentuotteen eetteriin. Työväenmuseo Werstaan 20-vuotista taipaletta juhlittiin viime vuonna koko vuosi. Sanoitin uudelleen Kansainvälisen museon wanhojen työtekijöiden juhlaan. Tekstiä kommentoivat ja esityksessä avustivat museolehtorit Karoliina Suoniemi ja Anne Lahtinen. Laulu jaettiin vieraille punaiselle paperille painettuna, joten lauluun saattoi kunnon työläishengessä yhtyä.

Kansainvälinen museolaulu
(säv. Kansainvälinen
san. J. Lares)

Työn orjat museoon nyt tulkaa
maan ääriin kuuluu kutsu tää
Nyt teidän muistot pannaan talteen
perinne jää elämään!
Tehdashalleihin me teemme paikan
ihmisen mittaisen
historian sieltä esiin kaivan
vuoden kahdenkymmenen

:;Tää on viimeinen kierros
ryhmääni liittykää
niin huomispäivänä kansat
enemmän taas ymmärtää;:

Lentokoneasentajat, homot,
työttömäksi jääneet suutarit
pyykkimuijat, tulitikkutehtaat
ja kaikki santrat sentraalin
Teille paikka museosta löytyy
muistot kirjaan painetaan
siitä kävijäkin paljon hyötyy
ja näkökulmaa laajentaa

Tää on viimeinen kierros...

Ei ole raha enää este
museovierailuun
kun ilmaiseksi pääsee sisään
palkka muuhun tuhlautuu!
Nälkä meil’ on aina vieraanamme
pitää saada suurempaa
ensin kuurot saatiin museoomme
nyt setä Lenin tulla saa

Tää on viimeinen kierros…

Millaisen (Lenin-)museon sinä haluat?

Entinen työnantajani Työväenmuseo Werstas on alkanut laajentua museokeskukseksi, jos ei nyt ihan vielä kaupugin ylläpitämän Vapriikin veroiseksi. Viime vuonna Kuurojen museo yhdistyi Werstaaseen, ja tämän vuoden alusta alkaen myös perinteikäs Lenin-museo on tullut sen osaksi. Lenin-museon perusnäyttely on Neuvostoliiton ajalta, vuodelta 1982, ja vaikka näyttelyn museoiminen sinänsä olisi mielenkiintoinen ratkaisu, "museo museossa", puuhataan Werstaalla näyttelyn uudistamista. Ja millä tavalla sitä puuhataan!

Kuva: http://www.tkm.fi/lehdistokuvat/Leninmuseo/ylos_toveri.jpg
Lenin-museoon avattiin muutama viikko sitten näyttely, joka kysyy yleisöltä, millaisen Lenin-museon he haluvat. Lenin-museoon liittyy varmasti monella vahvoja tunteita, ja onhan se itsessäänkin arvokas esimerkki brezneviläisestä historiankirjoituksesta ja neuvostoliittolaisesta näyttelyestetiikasta. Tampereelle matkaavien venäläisten keskuudessa museo on myös suosittu, koska vastaavanlaista ei heilläkään ole paljoa säilynyt. Tila on tietysti ainutlaatuinen: samassa salissa Lenin ja Stalin tapasivat ensi kertaa vuonna 1905.

Museoiden yhdistyminen ja perusnäyttelyn uudistaminen on herättänyt mielenkiintoa myös valtakunnallisissa medioissa. Paikallinen Aamulehti julkaisi hyvin samantyyppisen uutisen kuin YLE, mutta nettiversiossa pois jäi kritiikki yleisölähtöistä uudistamista kohtaan. Paperilehdessä toimittaja epäili, myykö Werstas omaa ammattitaitoaan kysymällä kansalta, mitä se haluaa, eikä tarjoamalla sitä, mikä on oikein ja hyvää. Tarvitaanko museoammattilaisia enää ollenkaan, jos yleisö saa itse suunnitella museonsa? Sortuuko perinteikäs, vanhoja arvoja vaaliva museomaailma halpaan klikkailuun ja "tykkäämiseen"?

Huoli on pidemmällä tähtäimellä aiheellinen, mutta tässä mittakaavassa suomalaisen museoalan tulevaisuudesta ei kannata huolehtia. Kyllä sitä vanhaa ja perinteikästä tässä museoiden luvatussa maassa riittää. Näyttelyn tarkoitus tuskin on toteuttaa yleisön ideat sellaisenaan, vaan nekin ajatukset käyvät läpi museoammatillisen seulan, ja varmasti useampi näkökulma nostetaan esille. Werstaallahan tästä on jo kokemusta: Suomettunut Suomi -kiertonäyttelyssä nostettiin esille niin neuvostonostalgiaa, ystävyyskaupunkitoimintaa kuin toisinajattelijoiden ja kriitikkojen vaimentamista karhun kainalossa. Eivätkä siitäkään kaikki pitäneet.

Mielipiteensä Lenin-museosta voi sanoa itse näyttelyssä, Facebookissa (josta löytyy myös pari ihanaa kuvaa lisää) tai sähköpostilla uusileninmuseo@tyovaenmuseo.fi.