torstai 8. toukokuuta 2014

Musiikillinen museokierros Museoiden yössä

Edellisessä kirjoituksessani mainitsemani musiikillinen museo-opastus on myös omaa käsialaani, yhteistyössä Rahvaanmusiikin kerhon ja erityisesti viime talvena perustamamme Rahvaan laulu -lauluyhtyeen kanssa. Olin Amurin työläismuseokorttelissa oppaana vuosikymmenen vaihteessa, ja toisen laulavan oppaan kanssa yritimme tuoda myös musiikillista osaamistamme esille. Nyt pääsimme kuitenkin toteuttamaan pitkäaikaisen ajatukseni kokonaisesta musiikillisesta opastuksesta, joka keskittyy sellaiseen musiikkiin, mitä puu-Amurissa on 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla laulettu. Musiikki nivotaan museohuoneisiin ja Amurissa eläneiden ihmisten tarinoihin.

Sopivia kappaleita etsiessä törmäsimme Rahvaan laulun kanssa kysymykseen siitä, mikä on kansanmusiikkia ja mikä ei, ja varmasti kierroksellakin sitä joku kysyy. Kansanmusiikkia on vuosisadan kuluessa levytetty ahkerasti, siitä on otettu inspiraatiota uusiin sävellyksiin ja tunnetun artistin tekemästä kansanmusiikkilevytyksestä on voinut tulla yleisön mielestä hänen oma kappaleensa. Olin aika yllättynyt, kun Tapio Rautavaaran Juokse sinä humma ei olekaan vain hänen tunnetuksi tekemänsä, vaan hänen säveltämänsä ja sanoittamansa. Tietysti pohjana on käytetty kansanmusiikkikappaletta, mutta lähinnä tueksi ja inspiraatioksi. Lopputulos voisi olla arkistonauhalta.


Carolan tunnetuksi tekemä Herrojen kanssa pellon laidassa taas on alun perin ruotsalainen kansanlaulu, johon suomalaiset sanat teki vasta Vexi Salmi vuonna 1971. Alkuperäinen teksti kertoo hyvin raadollisestikin nuoren äidin elämästä, kun taas Salmen suomennoksessa on hyvin surkutteleva nuotti, joka lisäksi huipentuu toteamukseen "mä lapsen kanssa nyt kuljen tietä kaitaa". Suomennos myös syyllistää herroja raskaaksi tulleen naisen hylkäämisestä, kun taas ruotsinkielisessä nainen kokee itse olevansa vastuussa. Sitäkään mahdollisuutta ei suljeta pois, että nainen on mennyt naimisiin, ja suree menetettyä nuoruuttaan eikä aviotonta lasta. Suomennoksessa tehdyt valinnat kertovat tietysti omaa tarinaansa aikakauden suhtautumisesta talonpoikaisyhteiskuntaan. Se, mihin tulkintaan esittäjä päätyy, on tietysti vapaasti valittavissa, ja ruotsiksi laulunsa voi lopettaa myös säkeistöön siitä, kuinka ensi kesänä aikoo palata herrojen seuraan. Ruotsinkielistä versiota esittää esimerkiksi Maria Kalaniemi.


Mutta sitähän kansanmusiikki on! Se elää esittäjänsä mukana, ja vaikka nykyään on mahdollisuus tallentaa ainutlaatuinen esitys- tai äänitystilanne, musiikki ei ole toista kertaa sama. Vierastan hirveästi ajatusta "oikeasta" versiosta tai sitä, että jonkin kappaleen voi esittää "väärin". Tulkintoja saa, ja pitää tehdä. Samalla tavalla nykyajan kansanmuusikot valitsevat, minkä version esittävät ja miten.

Meidän tulkinnan voi tulla kuulemaan Amurin työläismuseokortteliin lauantaina 17.5. klo 18 ja 20.30.

Musiikillisia museo-opastuksia on toteutettu muuallakin. Yhden sävellystyöstä on tehty jopa opinnäytetyö Karelia-ammattikorkeakoulun musiikin koulutusohjelmaan. Pohjois-Karjalan museossa on jopa vedetty museokierroksia kokonaan runomitalla laulaen. Siinäpä seuraava haaste!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti