Werstasta esittelemässä

Olin viime syksynä Työväenmuseo Werstaalla korkeakouluharjoittelussa, mitä ennen olin työskennellyt samassa paikassa oppaana useamman vuoden. Ehkä siitä syystä minua pyydettiin edustamaan museota International Metropolis Conferencea varten. Kansainvälisille vieraille tehtiin esittelyvideoita Tampereen eri kohteista, ja toivottavasti näiden perusteella turistit ovat löytäneet sopivaa tekemistä. Unohdin ihan kokonaan, että olin tällaiseen osallistunut, kunnes ihan toista kautta törmäsin näihin videoihin. Ne ovat suomenkielisiä, mutta englanniksi tekstitettyjä.

Study Visitit löytyvät YouTubesta, joten näitä kannattaa hyödyntää jatkossakin, jos sinulle on tulossa vieraita Tampereelle! Tässä oma esiintymiseni:
 

Graduttaako?

Oma iso G:ni valmistui viime keväänä, mutta moni yliopisto-opiskelija kamppailee sen kanssa edelleen. Omaan ahdistukseensa voi löytää vertaistukea vaikkapa tästä blogista: Graduttaa.

Suurin osa ahdistuksesta johtuu siitä, että gradulle kasataan niin paljon paineita. Koko opiskelun oletetaan tähtäävän siihen, että gradusta tulisi mahdollisimman hyvä, ja monella alalla kehotetaan miettimään aihetta jo ensimmäisinä opiskeluvuosina. Ongelma vain on se, että siinä vaiheessa omasta alasta ja sen tutkimustraditiosta tai lähteistä on tuskin mitään hajua.

Jos ei aio jäädä yliopistolle ja tarkoitus olisi vain päästä sieltä pois, kannattaa mennä helpoimman kautta: helposti rajattava aihe ja aineisto, historian puolelta mahdollisimman läheltä tai selkeältä, paljon tutkitulta aikakaudelta ja suomenkielinen lähdeaineisto. Itse en omassa gradussani toteuttanut yhtäkään näistä ohjeistani, mutta omapa oli valintani. Kun aihe on helposti käsiteltävä ja lähestyttävä, saa siitä myös helposti loogisen kokonaisuuden, jossa ei välttämättä ole uusia tutkimustuloksia tai mullistavaa otetta, mutta ei gradussa tarvitse olla. Tietysti jos on innostunut aiheestaan, on siitä helpompi kirjoittaa, vaikka vastoinkäymisiäkin tulisi. Tärkeää on miettiä, mitä sillä gradulla aikoo valmistumisen jälkeen tehdä.

On tietysti hienoa, jos pääsee tekemään lopputyönsä sellaiselle yritykselle tai taholle, johon työllistyy valmistuttuaan (kuten teknisemmillä aloilla), tai hankkii gradun kautta sellaista tietämystä, josta on valtavasti hyötyä työnhaussa. Mutta esimerkiksi historian maistereista suurin osa työllistyy opettajiksi, toimittajiksi tai museoalalle, jolloin gradun aiheella tai arvosanalla ei ole välttämättä mitään väliä. Toisaalta olen myös kuullut, että historianopettajiksi on niin paljon tunkua, että hyviä hakijoita on pakko arvottaa jollain tavalla.

Eräs aiheen kanssa kamppaileva ystäväni oli saanut loistavan neuvon, jota pitäisi jakaa jo opiskeluvaiheessa: gradu on tekstityyppi. Myös seuraavasta, tuntemattoman ajattelijan kaaviosta voi olla apua:

Kandidaatintyössä pitää osoittaa osaavansa lukea tieteellistä tekstiä.
Gradussa pitää osoittaa osaavansa kirjoittaa tieteellistä tekstiä.
Lisensiaatintyössä pitää osoittaa, että ymmärtää lukemansa.
Väitöskirjassa pitää osoittaa, että ymmärtää kirjoittamansa.

Onnea siihen.

Reissussa

Johan sitä on oltu reissussa: ensin viikko New Yorkissa, kaksi Edmontonissa, viikko Tampereella roolipeli- ja animetapahtuma Traconia järjestämässä, viikko siitä toipumista Helsingissä. Nyt Tampereella, toistaiseksi. Facebookissa törmäsin jälleen kerran tähän hienoon runoon, jonka jaan nyt teillekin. Dust if you must, mutta kyllä se kaaos sinua jaksaa odottaa. Asunnossani vierailleiden mukaan tätä ei saisi edes kutsua kaaokseksi, mutta kyllä minä haluaisin pitää kotini vähän paremmassa järjestyksessä. Edes niiden vieraiden takia.

  

Kuvia, matkakertomusta, museotärppejä ja muuta ilmestynee tännekin piakkoin. Nyt kun on aikaa.