torstai 26. kesäkuuta 2014

Markkinakesä tulee!

Se on kesä ja keskiaikamarkkinat! Viime vuosina melkein jokainen kylä, josta löytyy maininta 1500-luvulta, on alkanut järjestää omia keskiaika- tai muinaismarkkinoitaan. Hienoa, että historia kiinnostaa. Melkein joka markkinapäivään tuntuu löytyvän myös harrastajia kertomaan historianelävöityksestä nykypäivänä. Mahtavaa!

Suurin, kaunein, ja muinaisin on tänään alkavat Turun keskiaikaiset markkinat, joita on vietetty jo vuodesta 1996 lähtien. Maksuton muinaistapahtuma levittäytyy Turun historialliselle keskusta-alueelle ja houkuttelee valtavasti yleisöä. Viime vuonna markkinoilla vieraili 113 000 kävijää.
Villisikapossut ovat aina yhtä suosittuja. Kuva: Keskiaikaiset markkinat

Myös historianelävöittäjien keskuudessa Turku on jokakesäinen kohtaamispaikka. Siellä on kaikki, tai ainakin melkein. Itse olen parina vuonna ollut räätälikoju Iloisen joutsenen messissä. Kollektiivi syntyi jokunen vuosi sitten Elina Sojosen ja Mervi Pasasen ideasta tuoda esille keskiaikaista räätälintyötä. Markkinoiden työnäytösalueella esitellään kyllä perinnekäsitöitä ja vanhoja käsityötekniikoita, mutta keskiajan muotiin ja vaatteidenvalmistukseen keskittyneitä tekijöitä on vähemmän. No, nyt on ainakin tämä. Näytösten ja työpajojen lisäksi kojulla myydään jäsenten tekemiä käsitöitä sekä kaikennäköisiä koruja ja muuta tilpehööriä. Minä olen paikalla perjantai-iltapäivästä eteenpäin, tulkaa moikkaamaan!

Keskiaikaisia tinamerkkejä ja solkia Joutsenen kojulla v. 2012. Kuva: Mervi Pasanen
Vaan eivätpä markkinat siihen lopu! Omaan kesäohjelmaani kuuluvat vielä Hollolan keskiaikatapahtuma (25.-27.7.) ja Hämeen keskiaikamarkkinat (15.-17.8.). Hollolan markkinat ovat entisenä lahtelaisena hyvin läheiset ja muistaakseni ensimmäiset, joilla olen käynyt. Kymmenen vuotta sitten seikkailimme markkinoilla leikariryhmänä paikallisen live-roolipeliyhdistyksen kanssa. Hollolan markkinoita järjestetään vain parillisina vuosina, ja harmillisesti pohjoismaiden suurimman roolipelitapahtuman Ropeconin päällä, joten usein jälkimmäinen on vienyt voiton. Tänä vuonna päätin kuitenkin pitää taukoa ja liittyä iloiseen joukkoon Hollolan keskiaikaleirillä. Leiriin on tulossa myös ulkomaalaisvahvistuksia.

Hollolassa oli ritareita jo vuonna 2004. Kuva: Hollolan keskiaikaseura
Mikä keskiajassa sitten kiehtoo? Varmasti jokaista eri asiat. Osaa kiehtoo fantasiamaailma, jossa on linnoja, ritareita, lohikäärmeitä ja wanhan ajan arvot kunnossa. Toiset tykkäävät miekkailusta ja kolmannet vanhoista käsityötekniikoista. Keskiaikaa voi harrastaa ruuan, juoman, tanssin tai musiikin takia. Pitkän linjan harrastaja ja Iloisen Joutsenen ideoija Elina kävi Yle Suomella puhumassa siitä, miksi hän harrastaa keskiaikaa. Itse olen päätynyt keskiajan pariin lähinnä siksi, että siihen keskittyneitä harrastajia on Suomessa useita. Minua kiinnostavat periaatteessa kaikki aikakaudet, mutta muinais- ja keskiaikaa on helpointa harrastaa. Toki muitakin aikakausia elävöittäviä yhdistyksiä ja ryhmiä on Suomessakin kivikaudesta jatkosotaan, mutta ne ovat pieniä, ja suurin osa heistäkin on aloittanut keskiajalla.

Keskiaika mielletään edelleen pimeäksi ja takapajuiseksi, mikä mulla nostaa aina niskakarvat pystyyn. Keskiajantutkija Reima Välimäki kirjoitti hiljattain ansioituneesti termin käytöstä nykyaikana ja "uudesta keskiajasta". Vaikka kaikki markkinat mainostavat keskiaikaa valoisana ja iloisena, muut mielikuvat istuvat vielä tiukassa. Oikeasti keskiaikaa ei voi niputtaa yhdeksi paketiksi, koska ajanjakso kattaa maantieteellisesti koko Euroopan ja ajallisesti noin tuhat vuotta. Sinä aikana ehtii tapahtua yllättävän paljon, vaikka tiedonvälitys oli mitä oli. Markkinat tarjoavat enemmän karnevaalitunnelmaa, fantasiamaailmaa ja keskikaljaa savituopissa kuin autenttista historiallista kokemusta. Mutta mitäpä siitä? Autenttisuuteen pyrkivän kokemuksen saa asiantuntevista harrastusporukoista, joihin voi tutustua vaikka niillä markkinoilla. Markkinat ovat hyvä paikka tuoda omaa historiaa ja paikallista käsityötä näkyviin, ja toivottavasti muistuttaa nykyihmistä siitä, että meidän tapamme elää ja olla ei ole se ainoa oikea.