torstai 9. tammikuuta 2014

Prinssistä prinsessaksi

YLE julkaisi eilen brittiarkeologi Judith Weingartenin haastattelun arkeologisten 
löytöjen sukupuolisidonnaisuudesta. Aseiden kanssa haudatut vainajat on ennen modernia luuanalyysiä määritelty miehiksi ja koristautuneet naisiksi. Haastattelusta selviää, että vanhoja hautoja tutkittaessa käsitystä vainajan sukupuolesta on monesti jouduttu korjaamaan, ja esimerkiksi keihään kanssa haudattu etruskiprinssi olikin oikeasti prinsessa. Vanhemmassa uutisessa italialainen tutkija kertoo keihään symboloineen naisen suhdetta saman haudan tuhkattuun miesvainajaan, kun taas Weingartenin mielestä keihäs ei voi kertoa muusta kuin naisen johtavasta asemasta yhteisössään. 

Kirjoitin aiheesta pidemmälti lokakuussa, kun kalliomaalausten tekijöiksi alettiin epäillä naisia. Aiemmin metsästystä ja saaliseläimiä kuvaavat maalaukset oli ajateltu miesten tekemiksi, koska miehet ovat 'aina' huolehtineet metsästyksestä. Näin ei suinkaan ole ollut, kuten tuosta kirjoituksestakin selviää.

Monella on se käsitys, että sukupuoliroolit ovat jotenkin luonnollisia ja ennalta määrättyjä, ja siksi niitä nähdään menneisyydessä niin hanakasti. Tasa-arvoon pyrkivässä nykyajassakin menneisyys nähdään kokonaisuudessaan aikakautena, jolloin nainen oli kotona ja mies huolehti toimeentulosta, vaikka käsitys periytyy vain sadan vuoden takaa. Todellisuus on huomattavasti monipuolisempi ja -arvoisempi kuin nykyaika haluaa sen nähdä:

Virhetulkinnat kertovat taipumuksesta tulkita menneisyyttä nykyisten tapojen ja arvojen valossa, mutta samalla luodaan menneisyydelle jälkikäteen käytäntöjä, joilla oikeutetaan yhteiskunnan nykytilaa, sanoo Weingarten.
– Silloin toistetaan käsitystä, jonka mukaan nainen oli passiivinen hahmo ihmiskunnan evoluution näyttämöllä. Hän keräili vaiti ravintoa ja kasvatti lapsia taustalla. Samaan aikaan miehet valmistivat kiviaseita ja olivat kommunikaatio- ja kauppaverkoston ytimessä.

Eikä keskustelu pyöri vain etruskiprinsessojen ympärillä. Tina Lauritsen ja Ole Thirup Kastholm Hansen pohtivat mainiossa artikkelissaan transvestiittiviikinkejä. Mitäköhän siihen sanoisivat eilen Subilla alkaneen tv-sarjan tekijät? Eikä näkökulman muutos koske ainoastaan unohdettuja luita, vaan historiantutkimuksenkin puolella sovelletaan nykyään gender- ja queer-aiheita. Tästä hyvänä esimerkkinä viime keväänä Turun yliopistossa väitellyt kulttuurihistorioitsija Tom Linkinen.

Jos genderarkeologia kiinnostaa enemmänkin, antropologian professori ja arkeologi Rosemary A. Joycen blogi Ancient Bodies, Ancient Lives käsittelee kysymystä laajemmin.

Muista epäillä!

2 kommenttia:

  1. Hyvä, tarpeellinen kannanotto!

    Kun joku vielä keksisi, miten näistä nykyisyyden silmälaseista pääsisi kokonaan eroon.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Ilari!

    Tuskinpa mistään laseista pääsee kokonaan eroon, mutta ainakin voi arvailla, miten ne vääristävät menneisyydestä annettua kuvaa. Odotan myös innolla, mitkä nykyajan paradigmat myöhemmin nähdään 'väärinä'.

    VastaaPoista