Mielessäni on jo pidempään pyörinyt ajatus puoliammatillisen blogin perustamisesta, ja se on nyt tässä. Halusin foorumin, jonne voin kirjoitella ajatuksiani historiasta, museoista, akatemiasta, maailman menosta ja hassuista harrastuksistani. Toivottavasti tämä blogi herättää keskustelua ja ajatuksia. Kommentoi rohkeasti!
Tätä kirjoittaa vastavalmistunut filosofian maisteri Tampereen yliopistosta. Olen opintojeni aikana tehnyt sekalaisia museoalan töitä, ja tarkoitus olisi työllistyä sinne suuntaan. Myös jatko-opintoihin hakeutuminen on käynyt mielessä. Olen erityisen kiinnostunut Suomen keskiajasta ja 1500-luvusta, mutta olen tehnyt retkiä muillekin alueille ja aikakausille. Harrastan historian elävöittämistä ja live-roolipelejä, joten olen päässyt kokeilemaan historiaa myös käytännössä. Tätä tulen varmasti avaamaan tulevissa kirjoituksissani.
Pääaineena luin historiaa, ja sivuaineina kaikenlaista latinasta kansatieteen kautta museologiaan. Kandintyöni käsitteli suomalaisia kestikievareita ennen vuotta 1649, ja tänä keväänä valmistunut graduni kertoo alkoholioloista 1500-luvun Suomessa. Kenties historianelävöityksen kautta minulle on syntynyt into arkipäivän historiaan, erityisesti ruokaan, juomaan ja esineelliseen kulttuuriin. Myös henkinen kulttuuri ja uskonto, tapa ajatella asioista ja käsittää maailma, kiinnostaa suunnattomasti, mutta sitä on vaikea tutkia keskiajan ja varhaisen uuden ajan alun suomalaisten lähteiden perusteella. Joillain keinoin näitäkin kysymyksiä on kyllä mahdollista lähestyä.
Blogin nimeksi valikoitui pitkän harkinnan jälkeen Humanistipiknik. Se kertoo siitä yhdessäolosta ja keskustelusta, mitä monet kutsuvat maailmanparantamiseksi ja jota olen saanut opintojeni aikana runsaasti harrastaa. Siitä, miten voi istua alas hyvän ruoan ja juoman äärelle ja puhua niin mieltä vaivaavista kuin innostavista asioistakin. Ihmetellä maailman menoa ja yrittää ymmärtää sitä. Puhua siitä, oliko ennen kaikki paremmin ja miksi näin.
Alaotsikko on lainattu Palefacen kappaleesta. Se kertoo yrityksistäni ymmärtää historiaa ja sitä, miksi se on tai ei ole ihmisille tärkeää. Yliopisto, museokenttä ja harrastajapiirit suhtautuvat historiaan eri tavoin, puhumattakaan suuresta yleisöstä. Kuka saa kertoa, miten historiaa luetaan? Opettaako historia, ja mitä, ja miksi? Käytännönläheisempi selitys löytyy myös tämän kevään tapahtumista. Kirjoitin graduani ensin palkattomalla vapaalla ja sen jälkeen kokopäivätöiden yhteydessä. Eräänä iltana kävin läpi Turun tullitilejä 1500-luvulta ja yritin saada selvää käsinkirjoitetusta vanhasta ruotsista, kun kaiuttimista kajahti "Älä mieti menneitä, älä turhaan mieti tulevaa / kerro mulle miten historiaa luetaan / tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan / me voidaan tehdä ihan mitä halutaan". Herkistyihän siinä.
Saa nähdä, mitä tästä bloginpidosta tulee, kun edellistenkään kanssa en ole ollut turhan aktiivinen. Kirjoitan myös ruokablogia Kaalinkäärijä, sekä vähän liian kauan tauolla ollutta käsityöblogia Neulanpistoja sormissani.
Cheers, kuten yliopistonlehtori sanoisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti