Joulusta riittää joka vuosi paljon uutisoitavaa. Erinäköisiin pyhiin liittyy myös kansanperinne- ja historiauutisia. Tällä kertaa YLE haastatteli tapakouluttaja Kaarina Suonperää jouluperinteiden kansainvälisyydestä. Tarina on tuttu: joulukinkku ja -kuusi ovat saksalaista perua, eivätkä riisipuuro tai rusinasoppa kuulu suomalaiseen perinteeseen, koska riisiä tai rypäleitä ei täällä kasva.
Jutun lopussa Suonperä vaatii opettamaan lapsille oikeita, suomalaisia perinteitä, joiksi hän nimeää lanttulaatikon ja ohrapuuron. Tosin mainitsematta jää ohran yleisyys koko Euroopassa esiteollisena aikana ja laatikkoruokien yleistyminen vasta 1900-luvun puolella.
Tällaisissa jutuissa minua häiritsee ajatus siitä, että jos perinne on tullut jostain muualta, se ei missään ajassa voi juurtua osaksi suomalaisia tapoja. Samalla mitätöidään se kokemus, mikä monella kuusesta tai jouluherkuista on. Perinteet muuttuvat ja niitä tulee lisää. Kukin tehköön jouluna sitä, minkä itse kokee tärkeäksi, oli se sitten itäistä tai läntistä perinnettä tai vaikka se kamala Coca-cola -joulupukki.
Perinne on hyvä tuntea, ja minua ainakin kiinnostaa suunnattomasti tapakulttuurin historia ja juuret. Mutta ei se tarkoita, että minun pitäisi syödä tiettyjä ruokia tai olla viikon verran päissäni, koska niin wanha cansakin teki. Minä vietän joulua niiden perinteiden mukaan, mitkä itse koen läheisiksi, eikä muiden tarvitse niitä noudattaa, jos eivät itse niistä pidä. Näin saadaan jokaiselle rauhallinen ja rentouttava, stressivapaa joulu. Ja se, jos mikä on jouluperinne: syöminen ja laiskottelu.
Rauhallista joulua ja toiveikasta uutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti