Millaisen (Lenin-)museon sinä haluat?

Entinen työnantajani Työväenmuseo Werstas on alkanut laajentua museokeskukseksi, jos ei nyt ihan vielä kaupugin ylläpitämän Vapriikin veroiseksi. Viime vuonna Kuurojen museo yhdistyi Werstaaseen, ja tämän vuoden alusta alkaen myös perinteikäs Lenin-museo on tullut sen osaksi. Lenin-museon perusnäyttely on Neuvostoliiton ajalta, vuodelta 1982, ja vaikka näyttelyn museoiminen sinänsä olisi mielenkiintoinen ratkaisu, "museo museossa", puuhataan Werstaalla näyttelyn uudistamista. Ja millä tavalla sitä puuhataan!

Kuva: http://www.tkm.fi/lehdistokuvat/Leninmuseo/ylos_toveri.jpg

Lenin-museoon avattiin muutama viikko sitten näyttely, joka kysyy yleisöltä, millaisen Lenin-museon he haluvat. Lenin-museoon liittyy varmasti monella vahvoja tunteita, ja onhan se itsessäänkin arvokas esimerkki brezneviläisestä historiankirjoituksesta ja neuvostoliittolaisesta näyttelyestetiikasta. Tampereelle matkaavien venäläisten keskuudessa museo on myös suosittu, koska vastaavanlaista ei heilläkään ole paljoa säilynyt. Tila on tietysti ainutlaatuinen: samassa salissa Lenin ja Stalin tapasivat ensi kertaa vuonna 1905.

Museoiden yhdistyminen ja perusnäyttelyn uudistaminen on herättänyt mielenkiintoa myös valtakunnallisissa medioissa. Paikallinen Aamulehti julkaisi hyvin samantyyppisen uutisen kuin YLE, mutta nettiversiossa pois jäi kritiikki yleisölähtöistä uudistamista kohtaan. Paperilehdessä toimittaja epäili, myykö Werstas omaa ammattitaitoaan kysymällä kansalta, mitä se haluaa, eikä tarjoamalla sitä, mikä on oikein ja hyvää. Tarvitaanko museoammattilaisia enää ollenkaan, jos yleisö saa itse suunnitella museonsa? Sortuuko perinteikäs, vanhoja arvoja vaaliva museomaailma halpaan klikkailuun ja "tykkäämiseen"?

Huoli on pidemmällä tähtäimellä aiheellinen, mutta tässä mittakaavassa suomalaisen museoalan tulevaisuudesta ei kannata huolehtia. Kyllä sitä vanhaa ja perinteikästä tässä museoiden luvatussa maassa riittää. Näyttelyn tarkoitus tuskin on toteuttaa yleisön ideat sellaisenaan, vaan nekin ajatukset käyvät läpi museoammatillisen seulan, ja varmasti useampi näkökulma nostetaan esille. Werstaallahan tästä on jo kokemusta: Suomettunut Suomi -kiertonäyttelyssä nostettiin esille niin neuvostonostalgiaa, ystävyyskaupunkitoimintaa kuin toisinajattelijoiden ja kriitikkojen vaimentamista karhun kainalossa. Eivätkä siitäkään kaikki pitäneet.

Mielipiteensä Lenin-museosta voi sanoa itse näyttelyssä, Facebookissa (josta löytyy myös pari ihanaa kuvaa lisää) tai sähköpostilla uusileninmuseo@tyovaenmuseo.fi.